13.12.13

Minuun eniten vaikuttaneet kirjat



Dee Brown: "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehin". Eniten minuun vaikuttanut kirja. Opetti toiseutta, opetti sen, että todellisuus on fantasiaa kiehtovampaa, opetti sen että historia on aina voittajan historiaa, opetti sen, että vankka optimismi ja hieno kansanliike voi toimia kuin sopulilauma joka syöksyy mereen, ja että toiseuteen kohdistuva väkivalta ja julmuus voi olla koruttoman loputtoman laajaa ja julmaa.

Richard Feynmanin omaelämäkertateokset ”Laskette varmaankin leikkiä, Mr Feynman!” ja ”Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?” Antoi minulle synninpäästön: saa olla lapsellinen ja eri mieltä kuin muut. Opetti myös että paras älykkyys ei ole irrallaan käytännöstä, eikä sosiaalinen rooli, vaan toimivaa arkea, joka tosin vaatii aika paljon rohkeutta, ellei satu jo olemaan Nobelia tukenaan. 

Tove Jansson: Muumi-kirjat. Erityisesti "Muumipapan urotyöt". Pidän näitä ehkä kirjallisesti parhaina lukeminani, teksti on jotenkin taianomaista olematta teennäistä taiteilua.

Hergé: Tintti-kirjat. Näihin liittyy joku lapsuuden kultaharso, isi alunperin luki mulle WSOY:n vanhoja Jukka Kemppisen suomennoksia. 

Carl Barks: koko tuotanto. Kukaan ei ole vielä vanginnut animaation sulavuuttaa samanlailla still-kuviin. Taustalla Feynmanilainen arjen hulvaton nerokkuus ja mielikuvitus, vailla mitään korkeakulttuurista painolastia. 

J. R. R. Tokien: "Lohikäärmevuori" erityisesti, eli vanha suomennos Tove Janssonin piirroksineen taas jäänyt mieleen. Viihdettä, mutta hyvää sellaista. Sormusten Herra oli sama tarina matkasta vuoren hirviön luo uudelleen, tavallaan hienompi, mutta toisaalta ylityöstetty.

Orwell: Eläinten vallankumous. En muista miten tää meni ajallisesti, mutta viimeistään silloin ymmärsin, että Neuvostoliitto oli oikeasti paha. Parempi kuin "1984".

David Freeman: "Machinery of freedom". Paras kompakti ja helppolukuinen radikaalin markinaliberalismin puolustus.

Peter Bauer: "From subsistence to exchange". Arvostetun kehitystaloustieteilijän yhä radikaali näkemys (artikkelikokoelma) siitä, että maailman suurin ongelma eli kehitysmaiden köyhyys ei johdu luonnosta, geeneistä eikä riistosta vaan vanhakantaisista kulttuureista, kehittymättömistä omaisuus- ja kauppainstituutioista ja huonosta - yleensä regulatorisesta ja vasemmistolaisvaikutteisestra - hallinnosta.

Charles Hoaren Turing-palkintoluento "The Emperor's Old Clothes" http://www.cs.fsu.edu/~engelen/courses/COP4610/hoare.pdf opetti minulle, että: "There are two kinds of systems: those that are obviously right, and those that are not obviously wrong". Se opetti myös että arvovaltaisinkin hyvä neuvo voidaan ignoroida. Edelleen, että esimies ei saisi delegoida asioita, joita ei itse ymmärrä.

En keksi enempää yksittäisiä kirjoja. Hesse oli nuorena kova sana, Dostojevskiä inhoan mutta Tolstoin "Sota ja rauha" oli parempi kuin TV:n vastaavanlaiset "suku, seksi ja vallankäyttö" teeman saippuasarjat. Nuorisodekkarit olivat osa kehitystäni, 3 Etsivää ja ne Brains Benton -kirjat. Dekkarien lukeminen loppui sitten 18-vuotiaana. Kaikenlaisia klassikkoja tuli kahlattua läpi, myös arvostetumpia nuorisokirjoja 1970-luvulla. Enimäkseen kovin vasemmistolaisia. Ja B. Traven, anarkosyndikalistinen sillanpää vasemmistolaisuudesta myöhempään libertarismiini. Sci-fi-klassikot semmosen 5 vuoden jakson aikana. Se jäi sitten lähes kokonaan.