22.2.23

Rauhallinen asenne Ukrainaan - Putin häviää

Ukrainan sotaan voi ottaa rauhallisen, kyynisen ja lakonisen asenteen. Ihan sama miten paha Venäjä on tai ei ole, tai miten oikeutettu Ukrainan puolustussota ja Lännen apu ovat. Jätetään liiat tunteet ja moraali pois ja otetaan tilalle rationaalinen laskelmointi. Unohdetaan jopa sodan äärettömät kauhut hetkeksi. 


Modernia maailmanjärjestystä on toisen maailmansodan kauhujen jälkeen yritetty rakentaa niin, että rajoja ei siirrellä ja sotia ei käydä. Ei se täysin ole onnistunut. Meistä se on kuitenkin ollut aika mukavaa. Arvostamme sitä. Haluamme jatkaa sitä. Mieluummin ikuisesti.


Venäjä on koetellut ideaa muutamaan kertaan. Putin unohti sen Ukrainassa totaalisesti ja palasi vuosikymmenien taakse, tuhatvuotiseen sinänsä "luonnolliseen" ("eläimelliseen?") ajatteluun, että vahvoilla on oikeus tai ainakin mahdollisuus vahtia etupiiriään tarvittaessa vaikka hyökkäämällä totaalisella julmalla sodalla naapuriinsa.


Todetaan että ei siinä mitään, tällaisen atavistisen hitlerisen filosofian voi tuoda takaisin keskusteluun, nice try, ja onnea valitsemallanne tiellä. Nimittäin häviätte tämän pelin, herra Putin. Joukko barbaareja ympäri kolmatta maailmaa ja vanha Kiina ehkä ymmärtävät vanhanaikaisen logiikkanne, mutta sivistyneellä maailmalla on halu ja kyky jatkaa modernilla, pehmeällä ja rauhanomaisella tavalla elämää tällä planeetalla. Meillä on halu ja kyky varmistaa tappionne ja tuhonne, herra Putler.


Meillä ei ole mitään tulevaa rauhanomaista Venäjää vastaan, mutta oppitunti siellä tulee olemaan katkera ja kestänee aikansa, ennen kuin uusi aamu valkenee riittävän kirkkaasti sekä kansalle että eliitille.

 

17.2.23

SDP aikoo maksaa armeijan verran korkoja

Liberaalipuolueen yhdeksän miljardin leikkauslistaa #LeikattavaaLöytyy on pidetty täysin epärealistisena.
SDP sanoo puolestaan pyrkivänsä tasapainottamaan valtiontalouden vuoteen 2035 mennessä. Kun vajetta nyt on 11-12 miljardia vuodessa SDP leikkaisi alijäämää noin miljardin vuodessa. Eli vuonna 2035 valtionvelka olisi paisunut nykyrahassa 72 miljardilla ja olisi runsaat 220 miljardia.
Valtion uusien lainojen korko nousee koko ajan inflaation myötä mutta oletetaan että se pysyisi optimistisesti noin kolmessa prosentissa. Korot ovat sitten 2035 seitsemisen miljardia vuodessa. Se olisi enemmän kuin Suomen maanpuolustus, tai suunnilleen yhtä paljon kuin ulko-, sisä- ja oikeusministeriön alojen budjetit yhteensä.

(Perustuu tekstiin, jonka PS:n Marko Hamilo julkaisi Facebookissa 14.2.2023 ja joka oli attribuoitu "kaverille")

26.10.19

Enqvist ja vihreän maailmanlopun harhat

On kyllä Kari Enqvistin käsitys resurssi- ja ympäristötaloudesta uskomattoman naivi.

Hiili saadaan kuriin hiilimaksuilla ja regulaatiolla kuten kaikki muutkin saasteet on saatu.

Energia ja materia (=resurssit) ”riittävät” aina, koska niiden hintaa sääntelee ”niukkuus”.

Enqvistin kunnolla sanomatta jäävä hypoteesi lienee, että saasteita ei pystytä kontrolloimaan ja niukkojen resurssien hinnat karkaavat käsistä ja elintaso siten romahtaa, jos emme jotenkin moralisoi itseämme säästämään ja downshiftaamaan?

Kumpikaan ei ole historian valossa uskottavaa, koska vaihtoehtoisia tapoja tyydyttää tarpeemme on runsaasti ja kehityksen myötä niitä on AINA keksitty koko ajan runsaasti lisää.

Talouskasvu ja elintason nousu voi jatkua loputtomiin hiilineutraalissa maailmassa, jossa ympäristön tuhoaminen on hinnoiteltu.

On puhuttu ”avaruusalusmallista”. Pienenevää maapallolla ei voi enää dumpata saasteita ”ulos” eikä tuoda resursseja maasta ”sisään”. Vaan yhä useammissa asioissa pitää ajatella tätä suljettuna systeeminä.

Mutta se ei mitenkään automaattisesti johda ihmisten määrän rajoittamiseen tai kasvavien tarpeidemme tyydyttämättä jättämiseen. Se on ihan normaalia sopeutumista ja mahdollistaa silti melkein mitä vain. Ei maasta energia lopu, eikä lopu materia. Se, miten niistä rakennetaan hyvinvointia vaatii työtä. Ihmisiä. Ja innovaatioita, joita emme osaa olla keksimättä. Homo sapiens.

Ja kyllä, jos vaihtoehtona on muuttua afrikkalaisiksi tai antaa afrikkalaisten muuttua suomalaisiksi niin arvaa kumman minä ja afrikkalaiset valitsemme, yhdessä? Eikä tämä oikeastaan vaadi mitään muuta kuin vapautta ja hiiliveron.

Toi ”mullan loppuminen” on sairasta pelottelua. Totta helvetissä maata viljellään helpoimman eikä fiksuimman kautta silloin kun se ei ole maanviljelijän kannalta niukka resurssi. Jos maaperä alkaa köyhtyä aletaan viljellä fiksummin. Näin on tehty länsimaissakin. Tällainen fiksuus vaatii kasvua, rahaa, kehitystä. Mutta tottakai se hoidetaan kun se on kannattavin vaihtoehto. Ei ennen.

Olen masentunut ja ärtynyt kun Enqvistin kaltainen aikamme rationalismin kellokas liittyy irrationaalisen puoliuskonnollisen vihreän eskatologian apostoliksi.

Ja se hiiliverokin on melko valmiiksi mietitty. Nordhaus sai siitä Nobelin.

https://www.google.fi/amp/s/www.forbes.com/sites/howardgleckman/2018/10/10/bill-nordhaus-the-nobel-prize-climate-change-and-carbon-taxes/amp/



27.9.19

Ratkaisu ilmastonmuutokseen

Lounaskeskustelu, taustalla eduskuntatalon mielenosoitus:

- 30-50 €/t hiilipäästövero on neuvoteltavissa teollisuusmaihin, veron tuotolla alennetaan muita veroja. Esim. alennettu bensavero + hiilivero voi pysyä samana 
- joku alempi vero Kiinalle ja Intialla ja muille, mihin ne saadaan taitavalla diplomatialla ja esimerkillämme ja heidän oman nousevan ympäristötietoisen väestön painostuksella 
- hiilitulli alemman veron maista tuottavalle tavaralle. 

Puts vek ja homma paketissa. Ei tarvi enää miettiä syötkö lihaa, lennätkö ja paljonko autoilet. Maksat kaikissa hinnoissa aiheuttamasi haitan. 

En minä tätä keksi. Ilmastokysymys on ensimmäiseksi metereologiaa ja toiseksi taloustiedettä. Se ei ole  suunnitelmataloutta, regulaatiota eikä viherpiiperrystä. 


10.4.17

Reason to Go popularity: wisdom and experience in language design and implementation

Go is based on lifelong experience of some of the greatest minds in computer science and practice. The Bell Labs Computer Science Lab historical wisdom was brought to Google by Pike, Thompson. Richie, Cox et al. Griesemeier brought in some very influential work from ETH. Other members of the team are as clever.

A million small and big things flow from this.

The “implicit interface” concept and the “type embedding as inheritance” concept, and the goroutines/channels are the most important.

But there are a hundred other details done right. Explaining every one of them would be tedious. They form an orthogonal harmony without creating unnecessary complexity. I don’t claim to understand the beauty of all the details. I learn every day. A telling example is, that Rob said that it took a very long time to get the slice concept right, to fix the classical C confusion between array indexes and pointers. I suspect there are some instincts that resulted in designs that even the creators didn’t appreciate fully until later.

No feature was left out without a reason. These guys certainly know everything of language theory, operating systems and hardware. Everything that is in the language and everything that is missing has been carefully thought out and balanced with complexity, which costs as optimization difficulty, tool design difficulty, slow compilation, bugs and security vulnerabilities, learning curve and rigidity for future changes.

20.9.16

Acme (editor / IDE / command shell) hints and gotchas

Here are hints to you, after decades of drabbling and a week of semi-active Acme use in Plan9port/Linux:

A good mouse and a good mouse pad helps. A wheel as a middle button tends to move the cursor in an annoying way, especially when it escapes the tag line. (But that's all I have.) Disable the touchpad so you don't touch that accidentally (Fn+F5 on my Dell). You CAN use the touchpad only, but that makes acme a torture ;-)

First see the Russ' tutorial on Youtube and other tutorial videos there and read the README.

Some hints and gotchas:

Learn the beautiful logic in scrolling. Right button raises a line to the the top of the window, left click is exactly opposite. Learn the logic of the window control boxes,

Then read the man page carefully.

Learn the mouse and the chords. You will copypaste with B1+B2, B1+B3 every minute. Double click anywhere after a command line to select it, click B2 at the same spot to execute it. (At least with a bad mouse that is easier than dragging with B2). A trick: put commands inside parentheses to make selecting them easy in the tag line. Do like ( iwlist scanning|grep ESSID ) and select with a double-click after the opening parentheses, then B2.

Learn B3 for context sensitive abstract "finding". For some reason B3 on acme(1) does not work in Plan9Port, and the "man" output with terminal escapes is not nice for acme. Use "man acme | col -b" , for example, to get pure ASCII. Understand that external commands always ADD to +Errors window. If you want to blank it, just delete it, and the next command will create a fresh one.

One strangish thing is, that if you want to select everything in a long text without extensive mouse drag and scrolling you have to B2 click "Edit ," That's a comma there. (You will learn ;-) )

Understand that the Linux directory you start in is global to acme. All new windows have that as a working directory. "Finding" directories with B3 creates new windows in deeper directory context. Usually you don't have to write directory names or paths ever. You can "move up" (or open windows in upper directories) in a bit strange ways: shorten the tag line path or write and B3 click "..".

Note: all commands work in their own window and directory. You can not "Edit s/Bob/Alice/g" from one window to another, even if you have a selection in another window. (I find that stupid. The only thing Rob and folks have ever done that I dare to question ;-) ) You can use B2-B1chord though: see that the last selected text ("s/Bob/Alice/g", anywhere) is what you need, press B2 on Edit  in a desired window where your selection is, click B1, release B2. Now you get  arguments from the selected text. But usually it is easier to have often used window specific commands copied and edited from a scratch to a needed window tag.

Learn to use infinite Undo, which allows you to experiment wildly. While programming, feel free to delete 90% of code and modify problems spots to debug, then Undo it all back when you know what to fix (This I learned from The Practice of Programming).

To create new files create a window, edit there, and add a name to the tag line. Then "Put".  For moving/linking/naming/deleting files I usually just edit the output of an "ls" or similar, adding the commands needed. Moving icons and windows is the primary operation of regular window systems, here icons don't exist and file manipulation commands are considered just...commands.

Keep a scratch file for the commands you need. Soon you find you have 99% of commands that you ever need there, when using them just overwrite or copy-paste the parameters that you want to change. There will be little use of the keyboard for commands. Learn to use "Dump project1" and "Load project1".

Note that "sudo", as an interactice dialog, benefits from a trick. If you have a timestamp configured, open a "win" and use sudo there once. Then it will work silently in normal acme windows. Anyway, if I really need root commands, e.g. troubleshooting Linux system stuff (always...) , I usually start acme as root. E.g. set up root Plan9port paths, do "sudo -i", then start acme.)

That's all, folks, for now. Perhaps a video following...

21.10.15

Ode to Solu



I love the idea of Solu

Maybe the product is not yet perfect.
Neither was iPhone at launch. Or IBM PC.
Or Apple I.
But as they say: release early, release often.

Solu could fulfill my ICT dreams.

I want to get rid of "personal computing” worries.
In Solu, the personal part is minimized to the essential.


I want to use the best environment,
furniture,
mouse (as an alternative to touch),
keyboard
and screen for real work
or entertainment,
not compromises
like pocket wrenching tablets
or bulky laptops.
The perfect place can be
at home,  at work, at a café or in a friend's place.
My world can open everywhere with a Solu!

It does work while on the move also.
It does not have to be a perfect experience then.
Good riddance,
if I kick the habit of having a
a mediocre reading
and bad writing device
“glued to my hand” all the time, like my son says.

Besides, when I sit in a bus I can read with Spritz.

Storage on all of my devices has always been nearly full.
I want to have limitless care-free cloud storage
and never have to purge anything,
or to arrange secondary storage.
I want automatic backups
and versioning
for everything
for 100 years.
I want easy searchable backup archives,
so that I can do comfortable, careless "delete",
with the magic to get anything back anytime.
(See Venti
and Camlistore.)

I do not want to browse thousands of apps
of varying quality
and overlapping functionality
and little mutual integration.

I want to use a handful of good applications
working seamlessly together
and with a guaranteed managed lifecycle and evolution.
I never want to know anything about updating.

(It just works.)
I enjoy “managed software” security with iOS.
There has not been a single big security problem with iPhones, ever.
No ransomware to kill my endless cloud storage, please.

I want to keep it that way, Solu.

I want to experience real innovation
with no legacy components
or assumptions.
We need new ideas through the tech stack,
and through the business ecosystem.
At this point,
Solu folks still have probably hundreds of ideas to kill,
and room for hundreds more.
(I have plenty ;-)
But when the darlings have been killed,
what remains
will be a killer.

I want
(and partly have in Solu)

seamless hybrid
cloud
and semi-transparent caching
and deduplicate fiendly crypto,
efficient multicore,
microservices,
containers,
modern identity management (OpenID Connect etc...),
more new user interface ideas…


I want to buy a product
from competent people
who are not going to screw us
with their stupidity.
(I have bought stuff from Kickstart before. Unfortunately.)
I trust Oulu engineering,
game designers's UX skills
and their security skills.


I may be wrong,
but I WANT TO BELIEVE!